Miksi juuri abessinialainen?

Koska Internet on pullollaan päteviä rotukuvauksia ja kertomuksia abessinialaisen historiasta, en näe järkeväksi kertoa samoja asioita uudelleen, vaan kehotan tutustumaan esimerkiksi oheiseen Wikipedia-artikkeliin abessinialaisesta ja somali- ja abessinialaisyhdistys Somakiss ry:n kattavaan abessinialaisen rotuesittelyyn.

Voin kuitenkin kertoa omakohtaisesti miksi abessinialainen on valikoitunut omaksi rodukseni ja pysynyt sellaisena

Kun lukee Internetistä rotukuvauksia eri roduista törmää usein ongelmaan kuvausten samankaltaisuudesta. Lähes jokaista kategorian kolme rotua kuvataan aktiivisesti, ihmisläheiseksi ja koiramaiseksi, jollaisia nämä rodut varmasti tietyin vaihteluvälein ovatkin. Rotujen aktiivisuustasoissa ja tavoissa ilmentää aktiivisuutta on kuitenkin sekä selkeitä, että hienon hienoja eroja. Abessinialainen on rotu, jota moni muu kolmoskategorian rodun omistaja saattaa kuvata omaan makuunsa  jopa liian energiseksi ja ehtiväksi. En aio pelotella liioittelemalla abyn aktiivisuudella, mutta en myöskään vähätellä sitä; rotu sopii ihmiselle, joka kestää ja tahtoo vipinää ympärilleen. Abessinialainen on mielestäni yhdistelmä eloisaa, usein hyvin pehmeää luonnetta, joka on kekseliäs ja "omatoiminen", hyvin ihmisläheinen mutta myös paikoin väistyvä ja varovainen tavoissaan ottaa kontaktia. Abessinialainen on kissamaailman Peter Pan, -poika jolla on aina pilke silmäkulmassa ja joka ei koskaan kasva aivan aikuiseksi.