FI*Neaera's ja Minä

Kasvattajanimeni FI*Neaera's on rekisteröity vuonna 2004 ja ensimmäinen pentueeni näki päivänvalon jo seuraavana vuonna. Vaikka perheelläni on aina ollut kissoja ja kissaharrastus näyttely- ja kasvatustoimintaa myöten on ollut minulle aina tuttua, viimeiset kymmenen vuotta ovat menneet silti enemmän tai vähemmän opettelemisen ja oppimisen merkeissä. Tältä sivulta löydät yksityiskohtaisempaa tietoa minusta ja kasvatusperiaatteistani.

Kasvattaja

Kuvateksti

Olen Carla Järventausta 30-vuotias asiakaspalveluassistenttina työskentelevä valtiotieteiden opiskelija, jonka elämään kissat ovat syntymästä asti kuuluneet. 
Synnyin vuonna 1984 kolmen persialaiskissan ja vanhempieni muodostamaan talouteen, jossa kissaharrastus oli ollut vahvasti läsnä ennen syntymääni. Valitettavasti ympäristön ennakkoluulot lasten ja kissojen kasvamisesta saman katon alla saivat vanhempani etsimään persialaisillemme uudet kodit. Kuitenkin minun ja pikkuveljeni hieman kasvettua, koti tuntui tyhjältä ilman nelijalkaista ystävää. Päästessäni ensimmäiselle luokalle kotiimme muuttikin Viivi, sininen brittiläinen, jonka hiekkalaatikon tyhjentäminen tuntui seitsenvuotiaasta vastuulliselta, mutta maagiselta ja hauskalta puuhalta (olisipa se sellaista vieläkin!). Viivin kanssa perheemme matkusti ahkerasti kissanäyttelyissä, joissa kiertelin ihastuneena tutustumassa eri kissarotuihin (ja tunnustettakoon, että keskityin tuolloin itseni sivistämisen lisäksi myös näyttelyissä myytävän metrilakun syömiseen). Eräässä kissanäyttelyssä Turussa, jälleen kerran suloisessa sokerihumalassa näyttelyaluetta isäni kanssa kierrellessäni törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa abessinialaiseen ja ihastuin (tosin mikä kissanpentu ei olisi saanut eläinrakasta 8-vuotiasta innostumaan ?). Näyttelyhäkissä oli äitinsä kanssa pieni abessinialaistyttö vielä ilman kotia. Koko viikonlopun ravasin tämän häkin luona ja tuijotin pentua, jota sain myös pitää sylissäni. Koska myös vanhempani ihastuivat rotuun ja tähän pieneen neitoon, ei minun tarvinnut kovin kauaa inttää ja roikkua heidän lahkeissaan ennen kuin Efi muutti luoksemme. Siitä se alkoi. Vanhempani ottivat käyttöön vanhan kasvattajanimensä ja pian opettelin aivan pienten pentujen hoitoa useammankin pentueen verran, takaraivossani jatkuvasti ajatus siitä, että haluan tehdä tämän kaiken joku päivä aivan itse. Täysi-ikäistyttyäni pääsin toteuttamaan haaveeni omasta kasvatuksesta, kun luokseni muutti toukokuussa 2004 ihka oma, ensimmäinen abessinialaiseni Nefer - Nefi. 

Periaatteet

Periaatteet - tuo kovin painava sana, jonka alle lähes jokainen kasvattaja listaa eri muodoissa samat asiat.

Myös minun kasvatusperiaatteitani ohjaavat eri yhdistelmiä miettiessäni ensisijaisesti terveys, luonne ja tietynlainen rodunomaisuus (jollei tällä viimeksi mainitulla olisi mitään merkitystä minulle, voisin kasvattaa hyvin kotikissojakin). Alla olen pyrkinyt erittelemään omia ajatuksiani terveyden, luonteen ja ulkonäön merkityksistä, aloittaen siitä tärkeimmästä.

Terveys

Kun takana ei ole tutkintoa eläinlääketieteestä tai genetiikasta on omat valinnat asetettava tehokkaan suurennuslasin alle ja konsultoitava erilaisia tietolähteitä ja asiantuntijoita paremman tiedon puutteessa. En koe tässä tarpeelliseksi lähteä erittelemään kovin tarkasti sitä millaisia ominaisuuksia jalostuskissalla suvaitsen ja millaisia en, sillä jokainen yhdistelmä tulee suhteuttaa vasten isompaa kokonaiskuvaa. Pähkinänkuoressa voin kuitenkin todeta, että jalostukseen käyttämäni kissan tulee ehdottomasti olla perusterve, ilman vakavia rakenteellisia vikoja tai vakavia perinnöllisiä sairauksia.
Kasvatuskissat testaan aina tarvittaessa PRA:n ja PK-anemian, sekä FeLV:in ja FIV:in varalta. (Lue kattavaa tietoa kyseisistä sairauksista täältä ja täältä). Jokaisen pentueen takana olevista mahdollisista riskitekijöistä tai linjassa esiintyneistä (tietooni tulleista) sairauksista pyrin kertomaan avoimesti jokaiselle pennun ostajalle erikseen.

Luonne

Abessinialaisessa parasta on ehdottomasti sen uskomaton luonne ja rodun mielettömät lemmikkiominaisuudet (-kuulostaapa nyt siltä kuin kauppaisin autoa!). Huolimatta siitä miten hienoilla superlatiiveilla onnistun tai epäonnistun rotua kuvailemaan, pidän äärimmäisen tärkeänä näiden hienojen luonneominaisuuksien tavoitteellista siirtämistä eteenpäin. Jalostukseen valikoinkin ehdottomasti vain yksilöitä, jotka ovat helposti käsiteltävissä, luottavaisia ihmisten suhteen, tuttavallisia ja sosiaalisia ilman pelkoaggressiota. Tulee kuitenkin muistaa, että eläin on eläin, eikä kahden ekstrovertin ihmisyksilönkään jälkeläisestä tule aina esiintyvää taiteilijaa.

Rodunomaisuus

Mikäli rodulle ominaisella ulkonäöllä ja siihen kuuluvalla luonnepaketilla ei olisi minulle mitään merkitystä voisin yhtä hyvin keskittää energiani esimerkiksi kotikissojen kasvatukseen. Olennaista on kuitenkin muistaa, että rodunomaisuus ei tarkoita ylityypitettyä, honkkelia itämaistyyppistä ääritapausta itärajalla menestyneestä näyttelyvoittajasta, vaan abessinialaisen näköistä abessinialaista, ilman ylilyöntejä. Minun silmissäni kaunis abessinialainen on lihaksikas, kiiltäväturkkinen, tasapainoinen kokonaisuus, jolla on viehättävä ja valpas ilme. Ulkonäkö on kuitenkin viimeinen merkityksellinen tekijä, jonka huomioin mahdollisia jalostuspäätöksiä tehdessäni - kaunis ulkonäkö on plussa, joka ei kuitenkaan koskaan tule menemään valintaperusteissani terveyden tai luonneominaisuuksien edelle.
Samassa yhteydessä koen tarpeelliseksi myös mainita, että kissanäyttelyt ovat itselleni vain mukava sosiaalinen tapahtuma, jossa voi parhaimmassa tapauksessa nauraa vedet silmissä saman henkisten ystävien ja tuttavien kanssa. Kasvattini omistaja ei ole siis millään tavalla velvoitettu käymään näyttelyissä, vaikka toki mielelläni halukkaat tutustutan turvallisesti ja ennakkoluulottomasti harrastuksen pariin. Puhdas fakta on, että näyttelyt vievät aktiivisimmalta harrastajaltakin noin sormien ja varpaiden yhteenlasketun lukumäärän päiviä vuodessa - loput 345 päivää kissa on rakastettu lemmikki kotonaan - lienee siis selvää, mikä on tärkeintä.


Kasvattaja itse

Nyt onkin jo hieman tullut avattua sitä, mitä vaadin kissoiltani mutta mitä mahdankaan edellyttää itseltäni?

Mitä tulee omiin periaatteisiini ja vaatimuksiini kasvattajana, listaan henkilökohtaisten periaatteitteni alle tarpeen  ehdottomaan rehellisyyteen ja avoimuuteen. Minulle on äärimmäisen tärkeää arvioida objektiivisen kriittisesti omia valintojani ja myöntää rehellisesti, jos jonkin asian olisi voinut tehdä paremmin. Myös ihmiset kissojen takana ovat minulle tärkeä osa kasvatustyötäni. Minulle on äärimmäisen tärkeää luovuttaa pentu kotiin, josta minulla on hyvä tunne ja tehdä yhteistyötä kasvattajien kanssa, joiden moraali on lähellä omaani.
Toivon näin myös jokaisen lemmikkikissaa etsivän kiinnittävän erityistä huomiota kasvattajan valintaan, sillä ostamalla rotukissan tulet tukeneeksi aina jonkinlaista kasvatustoimintaa ja ideologiaa sen takana. Hyvä kasvattaja voi olla kullan arvoinen apu ja toisinaan jopa läheinen ja arvostettu toveri, vuosien vieriessä eteenpäin. Tutuestuessasi kasvattajaan pääset arvioimaan, että hänen periaatteensa ovat käytännössä sitä mitä hän sanoo niiden olevan.

Oivia vinkkejä kasvattajan ja pennun valintaan löydät abessinialais- ja somalikissayhdistys Somakissin sivuilta